Hippetit suoristautumassa ja Taavi liitelemässä

Tässä syyskuun aikana tehtiin keikka Riksuun, eli Laioksella poikettiin jäbien kanssa. Käsittelyyn pääsivät molemmat whippetit, ne menee vielä toistamiseenkin ens kuun lopulla ja sitten katellaan samalla Taavillekin aikaa.

Molemmissa hipeteissä oli taas vähän “sanomista”, eli mahdollisesti jotain iskun aiheuttamaa jännitystä. No tämäpä ei ihme, vähän on rajut menot tyypeillä joten aina se jälkee vähän jättää. Ei mitään, korjattuahan nuo taas saatiin. Leikkejä on koitettu hillitä, mutta ainahan ne ennättää jotain koheltaan! Eikä kaikkee voi estääkään, tai voi kai mutta en mä edes halua. Painelkoot menemään kun tykkäävät, korjataan sitten aina välissä :)

Taavi aloitti tänään agilityn, “pienen” tauon jälkeen taas! Mentiin upeesti paikalle tuntia liian myöhässä, kun luulin että meidän kurssi olisi klo 19. UPS! No, onneks saatiin silti osallistua (kiitos Päivi!). Tää mihin me mentiin olikin siis jatkokurssi, kun oikeesti meidän pitäs olla sellaisessa ryhmässä missä taso on möllit/kisavalmiit (apua!). No, meidän kannalta homma oli ihan jees, koska oli hyvä tauon jälkeen alottaa vähän helpommalla harjoituksella. Ja hei.. onks agilityssä joku muka helppoo?? No, ehkä koiralle, joka taas osasi, mutta mulle MIKÄÄN tossa lajissa ei ole niinkään helppoa ;) Vaan mukavastihan me valssiharjoituksista selvisimme, kun taas vähän itsekin heräsin ja onnistuin pysymään koirani vauhdissa. Halutaan pieni ja laiska ja hidas koira, kiitos! Taavi menee kauhiata kyytiä ja mulla on väliin hankala pysyä perässä. No, mutta kyllä se sit aina sujuukin, ei sillä.

Ensi viikolla sitten uudet kujeet, eri ryhmä ja paikanpäälle ajoissa. Tänään menikin muuten hyvin, että ainahan sitä nyt pitää vähän jotain häsäkkää ja toilailua olla, tällä kertaa siis väärään ryhmään meno ;)

Toffon pumppukontrolli

Tällä viikolla oli Toffon sydänkontrolli, tiistaina 6.9. “Ihan vähän vaan” jännittäen sinne läksimme, kyllä nuo pelottavia juttuja on aina! Mistä sitä koskaan tietää, jos tuleekin jotain huonoja uutisia?

Toffoakin vähän jännitti lekurissa, hölmö. Ei sitä koskaan lääkärissä pelota. No, voi olla, että mun oma jännitys tarttui siihen ja se luuli että jotain kovinkin pahaa tulisi tapahtumaan. Ei onneksi käynyt niin :)

No, sitten niihin uutisiin: Ei sivuääntä edelleenkään ja lääkäri jo tutkiessaan noita juttuja totesi jotenkin että reiden pulssi tuntuisi vahvemmalta mitä viimeksi. Sitten ultrauksen kimppuun.. Miten hyvältä se näyttikään!! Kun tuli sitä “käyrää” supistumisesta niin siinähän tällainen tavan tallaajakin huomasi, että se on parantunut ihan todella paljon. Viimeksi siinä kuvassa näkyi kuinka toinen puoli supisteli ok, mutta toinen kovin laiskasti.. ero oli ihan selkeä. Nyt eroa ei ollut, molemmat puolet pumppasivat komeesti menemään! :D Lääkäri otti vähän niitä prosentteja siitä ylös ja tällä hetkellä sydämen supistuvuus menee jossain n. 27-30% tienoilla, eli on kyllä jo todella hyvä. Miten hienoa, olimme todella tyytyväisiä molemmat lääkärin kanssa! :)

Mitään huononemista mihinkään suuntaan ei ollut tullut, ei muutoksia sydämen koossa tms. Oikein hyvältä siis näytti! Lääkemäärä voidaan säilyttää ennallaan, ei ole syytä nostaa sitä. Hyvä! Jatkotutkimus sitten taas 6-12kk päästä, katsotaan missä silloin mennään, toivottavasti hyvässä jälleen :) Toffon vointi on ollut nyt oikein hyvä, se on ollut pirteä ja jaksaa puuhastella aina kun vaan huvittaa, joten kaikki reilassa tällä erää! :))

Treffeillä Raren kanssa

Toffolla on nyt virallisesti ystävä! Sovimme Karon kanssa viimein treffit ja suuntasimme nokkamme kohti hiekkakuoppaa. Olemme jo aiemminkin huomanneet, että Toffo ja Rare voisivat olla hyvä pari ja niinhän siinä kävikin. Mukavasti tulivat juttuun ja jaksoivat nujuta ees taas, vähän on samanlaiset leikit “lapsosilla”! :) Toto ja Taavikin olivat mukana häröilemässä mutta ihan remminnokassa, pääsivät nekin kyllä omalla ajallaan juoksemaan sitten väleissä.

Karo otti vähän kuviakin, tässäpä niitä :D

Oli siellä Kirikin, se ei vaan aina ihan ymmärtänyt? :D

Koirahierontaa Tampereella

Olen aloittanut yritystoimintani 10.8.2011. Olen koirahieroja Tampereelta ja tarjoan hierontapalveluita ihan kaikenlaisille koirille. Asiakkainani on jo tällä hetkellä aktiivisia kilpakoiria monista lajeista, tavallisia seuralaiskoiria ja muutamia vanhuskoiria. Kaikkien näiden yleiskuntoa voidaan ylläpitää ja parantaa säännöllisen hieronnan avulla. Erityisesti täytyy mainita vanhusryhmä, miten moni onkaan saanut ihan uutta “ryhtiä” eläkepäiviinsä! :)

Käykää tsekkaamassa kotisivut ja aina saa ottaa yhteyttä, jos jotain on mielessä. Vastailen mieluusti kysymyksiin ja höpötän koirahieronnasta muutenkin :)

 

Näyttely

Käväistiin lauantaina 13.8 pienessä whippetien tapahtumassa, siis epävirallisessa näyttelyssä. Toffo pääsi kilpailemaan avoimeen luokkaan ja Toto puolestaan osallistui kivespuutteisiin.

Toffo sijoittui luokassaan kuudesta koirasta neljänneksi. Tuomari kehui rakennetta, mutta kolmanneksi tullut koira liikkui paremmin ja täten Toffo oli siis neljäs. Mutta hyvinhän se meni ja sijoitus tuli! :) Pokaalikin oikein saatiin

Toto kävi siis kivespuutteisten luokassa, jossa olikin vain kaksi osallistujaa. Toto tuli näistä toiseksi. Rakennetta oli kehuttukin, mutta etuosa oli hieman puutteellinen ja kilpakumppani maskuliinisempi joten siksi Toto tuli toiseksi. Pokaalin sai Totokin, ja lahjakortin ruokaan! Nams, ei huonompi palkinto ahmatille ;) Totolle sain oikein handlerinkin ja hyvin heillä menikin.

Tässä vielä kuva minusta ja Toffosta hengailemassa :)

Kaikki kuvat otti Heidi Björkman.

RIP Tösen

Rakas ensimmäinen kanimme on nukkunut pois :( Löysin Tösenin aamulla häkistään. Se vaan makasi, yritin että virkoa nyt, mutta ei.. Tösen oli kuollut. Emil istui ihan sen vieressä kiinni, liekö siinä kauankin istunut. Tösen oli kuollessaan suunnilleen 6 vuoden ikäinen, Taavin kanssa melko samaa ikää. En tiedä onko Tösenillä sydän pysähtynyt vai onko se kuollut johonkin muuhun. Onko se syönyt jotain mitä ei saisi? Sillä oli tapana popsia milloin mitäkin ja vaikka kaikkeen yritettiin varautua niin aina ei onnistuttu siinäkään.

Tösen oli jo eilen illalla hieman vaisu.. Pidin sitä sylissäni illalla pitkään ja ajattelin että kyllä se siitä. Se on ollut elämänsä aikana muutaman kerran ennenkin samanlainen, mutta toennut kyllä taas kohta. Nyt Tösen ei enää siitä virkistynyt. Ihan kamalan surullista, itkua parkuen on päivä mennyt. Tösen oli huippu persoona. Se oli maailman ärsyttävin kani, joka keksi aina kaikkea meidän päänmenoksi. Se teki ihan varmasti juuri sitä mitä EI saisi tehdä, se kujeili aina kaikenlaista, se rikkoi kaiken ja söi mitä eteen tuli. Toisaalta se oli maailman suloisin, se saattoi loikkelehtia jaloissa pitkiä aikoja ja kiipesi syliin ollen siinä niin kauan kuin sitä itseään huvitti. Mikään sylikani se ei ollut, neidillä oli hyvin vahva oma tahto eikä sitä huvittanut mitkään sylilässytykset. Ehkä juuri melko temperamenttisen luonteensa takia se olikin niin rakas minulle.

Nyt on Tösen poissa, eikä sitä meinaa uskoa. Tösen tullaan hautaamaan mökille, siellä saa rauhassa olla. Emil jäi nyt yksin, ensimmäistä kertaa elämässään. Pelottaa vähän miten se pärjää, mutta koitan keksiä sille kaikkea mukavaa ja eiköhän se siitä. Minusta tuntuu, että se ymmärsi kaverinsa kuolleen.. Istuihan se sen vieressä. Täällä sisällä se juoksi aikansa ympäri kämppää kuin etsien Töseniä.. Katsoi joka paikan ja sen jälkeen rauhottui. Hain sille ulkoa kaikkia sen herkkuruokia läjän. Lisäksi rakensin sille uuden kodin kompostikehikoista ainakin väliaikaisesti, katsotaan millaisen asunnon se tulee saamaan. Ainakaan vielä en ole saanut siivottua niiden häkkiä, enkä tiedä tulenko ottaan sitä Emilille enää. Ainakin se pitäisi jotenkin täysin “uusia”. Tuntuu niin kolkolta, että siellä niiden yhteisessä häkissä olisi enää Emil, jotenkin helpompaa jos aloittaa ihan uudesta kodista sen kanssa. Emil tuntuu olevan mielissään uudesta asumuksestaan, se on vanhaa tilavampi. Lisäksi sillä on nyt touhua kun tutustuu siihen, vaikka siellä ei vielä mitään ihmeempää olekaan.

No, nyt pitää vaan jatkaa ilman terroristi-Töseniä eteenpäin. Tösenin poismeno tuntuu jo täällä, on jotenkin kauhean hiljaista. Tösen oli aina toimittamassa jotakin ja sitä sai komennella väliin pois millon mistäkin. Se paineli rodeolaukkaa parvekkeelta sisälle ja samaa rallia takaisin. Se aina syödä rouskutti mun housunpunttia jos kerkesi. Nyt ei sitäkään syö enää kukaan. Nyt vaan toivotaan, että Emil pärjää ilman ystäväänsä, se on nyt tärkeintä. Uskoisin, että Emppu tulee voimaan ihan hyvin, onneksi täällä on koiratkin ja Taavi aina noiden pupujen kanssa on tykännyt oleskella. Eiköhän se tästä.

Sydänhuolia?

Viime postauksessa kirjotinkin uusista kujeista ja kokeiluista Toffon kohdalla. No, se kokeilu on nyt sitten sydänlääke mitä Toffo on syönyt viikon verran.  Kävin viikko sitten jututtamassa Toffon ultrannutta lääkäriä ja tulimme siihen tulokseen, että sydänlääkkeet lähtee kokeiluun. Mikään muu ei ole auttanut poikaa piristymään, mutta lääkäri piti hyvänä että on tutkittu laajoin verikokein ettei ainakaan ole muusta johtuvaa. Niin ja sekin, ettei myöskään sydämen muutokset ole muun mahdollisen sairauden mukanaan tuomaa. Tosin tiedä sitten onko se niin hyvä juttu.. No kuitenkin.

Toffo on tosiaan viikon verran popsinut sydänlääkettä ja on täysin oma normaali itsensä. Alkuun kunto lähti koheneen hitaasti ja aattelin jo ettei se tästä muutu, kun olin kuullut että monet piristyy liki samantien. No, ei mennyt kauaa kun kunto rupesikin paraneen kovaa kyytiä. Alkuviikko oltiin mökillä ja Toffo oli elämänsä kunnossa. En muista koska se olisi ollut noin pirteä. Sydänlääke siis ilmeisesti toimii? Se, onko se hyvä juttu vai ei, onkin toinen asia.. Iloinen asia on se, että poju on nyt ollut täysin normaali, huono juttu on se, että onko todellakin kunnon parantaja sydänlääke.. 4,5 vuotiaalla koiralla. Ei kuulosta kauhean hyvältä. Toisinaan huomaan miettiväni, että ehkä tuo on piristynyt vaan muuten, ehkä se ei olekaan sydämestä kiinni? Jos se oli muuten vaan apaattinen? Jos se on ollut masentunut? Jos jotain? Enpä tiedä, mutta nyt on kunto kohdallaan joka tapauksessa. Nyt sovimme lääkärin kanssa jatkosta, mutta eiköhän lääkitystä jatketa. Lääkkeessä on onneksi se hyvä puoli, ettei sillä ole oikeastaan sivuvaikutuksia ja siten se on turvallinen. Ja on se nyt ainakin mukavampi kuin kortisoni… Noin niinku jos haittavaikutuksia pelkästään ajattelee.

Ensi vuoden alusta Toffo tulee osallistumaan sydänultraukseen jälleen, menemme siis uusintatutkimuksiin mitkä tuolle määrättiin. Samalle reissulle lähtee myös Toto. Totolla ei ole kuultu koskaan sivuääniä, kuten ei toki Toffollakaan. Eikä Totolla ole mitään mikä viittaisi sydänmuutoksiin, mutta kerran Lahteen saakka lähdetään niin mennään sitten kahden kanssa ja Toto menee jo ihan yleisen kannatuksenkin vuoksi. Olen sitä mieltä, että whippetien sydämiä on nyt hyvä tutkia kyllä laajemminkin ja nimenomaan ultrauksella, joten haluan omalta osaltanikin kannattaa näitä tutkimuksia molempien whippetieni kanssa.

Toffon sisaruksillakaan ei ole kovasti aihetta juhlaan tämän sydänasian kanssa. Asiasta voitte lukea lisää tuosta oikealta löytyvästä “Team Wiles” linkistä, Toffon kasvattajan blogi siis kyseessä. Meri on kirjoitellut sinne näiden pentujen tuloksia esille.. Kuusi naperoa on siis ultrattu ja valitettavasti vain yksi niistä on täysin terve. Todella surullista :( Toivotaan diagnooseista huolimatta kaikille pitkää ikää ja mahdollisimman hyviä vointeja. Merin kanssa olemme olleet todella paljon jutulla tämän asian puitteissa mikä onkin hyvä, saa puitua asiaa. Kyllähän nämä hommat mieltä painavat.

Alkuviikko tosiaan oltiin mökillä ja kivaa oli! Tyypit sai ulkoilla kunnolla ja tulipahan rakennushommeleitakin tehtyä siellä samalla. Tuli myös tutustuttua Keuruun eläinlääkäriasemaan, kun Totolla jytäs taas vähän turhan lujaa.. Sillä seurauksella, että sitä törkkäs keppi etureiteen ja haavoitti hieman lihasta. Toto oli hyvin kipee, loikki täysin kolmijalkaisena. Tämä tapahtui illalla, aamulla se oli edelleen huonona ja saimme onneksi lääkäriajan! Lääkäri totesi että lihas hieman vaurioitunut ja määräsi kipulääkekuurin ja 10pv antibioottia. Niin ja lepoa.. Että niin meni sitten Toton mökkireissu tällä kertaa. No, onneksi ei käynyt pahemmin!

Tänään Totolla on muita murheita, vasen etunen vaivaa tällä kertaa. Äsken se loikkelehti makkarista paikalle jalkaansa roikottaen. Kaksi varvasta turvonneet muotopuoliksi, auts :( Veikkaanpa että ampiainen on päässyt tuikkaamaan, muutakaan selitystä ei löydy. No, ne onneksi tuppaa paraneen pian.

Taavikin sai kesätukan, korviin vaan jäi karvat kun tyyppi pelkäsi taas trimmauskonetta. kyllä nyt Taavin kelpaa! Se villiintyi taas uudesta lookistaan vallan mahottomasti ja on entistä virkeempi :) No, yllättävän paljon sitä tukkaa oli jo kertynytkin, oikein säikähdin sitä karvaläjää lattialla ajelun jälkeen. Ajelu tuli tehtyä aika hätäseen äkkiseltään, koska Taavilla löytyi pientä ihottumaa taas kaulasta ja rinnasta.. Sitä tuppaa kesällä tuleen, ilmeisesti uimisesta, vaikka kuivumisesta koitankin huolehtia. Kutiaahan se perhana, ja äityy joskus aika pahaksikin, mutta paranee onneksi hetkessä kunhan iho pääsee tuulettuun. Joten oli hyvä ratkaisu ajaa heti tukka alas, nyt on Taavilla iho taas kondiksessa! :)

Kaikenlaisia kuulumisia

Jaahas, mitäs sitten on tapahtunut?

No Taavi kävi siellä röntgeneissä, se nyt tulee ekana mieleen. Kuvattiin sekä lonkat että selkä ja tehtiin toki muutenkin tutkimus. Aristelee selkää, no se nyt ei ollut yllätys, kuten ei sekään että lannealuehan se siellä kipein on. Ja sitten röntgeniin.. Selkä on melkosen hyvässä kondiksessa, ei mitään kovin kummosta! Mahtava juttu! Pientä kulumaa on fasettinivelissä lannealueella, ei mitään isompaa, mutta voisi kuulemma oireita selittää hyvinkin silti. Tuskin tulee kuitenkaan ihan kauheita vaivaan koskaan, mutta toki kun tuntuu olevan ns. paskaselkäinen ja herkkä sieltä muutenkin niin huomioitava juttuhan tuo on. Lonkat ovat pysyneet terveinä, jes! :) Ei mitään muutoksia siihen mitä vuotiaanakin olivat. Taavi saikin sitten 10pv kuurin rimadyliä ja määräyksen siksi aikaa olla enemmän levossa, ja niinpä sitten oltiin ja eleltiin. Selkä meni paremmaksi, mutta kyllähän se nyt taas vaan vaivailee. Ei mitään, jatkamme hierontaa ja sitähän tarvitaan. Onneksi tuntuu sentään olevan ihan hyvä, kun vaan hieroo tarpeeksi usein. Taavi itse voi asiansa kanssa oikein hyvin ja sehän on pääasia :)

Toffo on myös ravannut lääkärissä, koska se on ollut aivan järjettömän uupunut. Nyt ei puhuta mistään rauhallisuudesta tai laiskuudesta, vaan voimakkaasta apaattisuudesta ja uupumuksesta, sellaisesta mikä ei Toffonkaan mittapuulla ole missään nimessä normaalia. Lisäksi alkoi tökkiin syöminenkin ja mitähän kaikkea ihmeellistä oiretta nyt onkaan ollut. Tätä on puitu jo niin paljon, että tuntuu ettei jaksa nyt tähän kaikkea edes kirjoittaa.

Oli miten oli, Toffo meni verikokeisiin ja niitähän riitti, lääkäri koki tarpeelliseksi ottaa monenlaista testiä ja mikäs siinä, kerralla kunnolla vaan niin ei tarvi joka päivä käydä. Vastaanotollakin Toffo todettiin “aneemiseksi”, siis olemukseltaan, ja olihan se nyt väsynyt.. Ei se sentäs normaalisti lääkärissä nukkumaan rupea. Verikokeissa tutkittiin mm. kilpirauhanen, munuaiset, maksa, tulehdusarvot, elektrolyyttitasapaino, kalsium, proteiinit, verihiutaleet, verensokeri, hematokriitti.. Mitähän kaikkea, oli niitä muitakin mutta en edes muista enää kaikkea. Tulos: Kaikki ok… Verensokeri tosin alhainen, kenties syömättömyyden takia?

No, sitten tuli puhelua lääkäriltä, että britteihin saakka oli soiteltu ja sieltä suositeltu vielä kuitenkin addisonin taudin varalta ACTH-koetta, joten ei muuta sitten taas menoks. Taas napsittiin verta ja samalla katsottiin uudelleen verensokeri. Addisonin tautia ei luojan kiitos löytynyt, mutta verensokeri edelleen hieman alhainen, mutta parempi kuin ekalla kerralla.. Lääkäri määräsi Toffolle kortisonia kuurin, jotta nähdään vaikuttaako se tuon oloon.

Nyt on kohtsilleen viikko naukkailtu kortisonia, jonka pitäisi auttaa erittäin nopeasti. Tänään kävin tapaamassa klinikalla lääkäriä ohikulkumatkalla ja puhumassa Toffon tilanteesta. Kortisoni ei auta, sen pitäisi auttaa hyvinkin nopeasti. Alamme siispä nyt vähentämään sen pois tuon “ruokalistalta”, koska siinäpä lääke mitä ei lämpimikseen ruveta enempää syötteleen. No.. Apaattisuus jatkuu, eilenkin tuo oli kuin muuli konsanaan kun oltiin rannalla. Miten voi olla ettei koiraa huvita yhtään mikään, se ei jaksa mitään, se näyttää siltä että voisi heittäytyä rekan alle jos pääsisi? Surullista. Toisinaan sen olo on parempi, ja kyllä sen mielentilaa virkeemmäksi saa ja se innostuu väliin asioista, mutta päällimmäisenä on nyt se ongelma, että se ei JAKSA. Se on väsynyt, hyvin väsynyt.

Nyt on sitten uutta ajatusta, uudet kujeet ja uutta yritystä.. Katotaan miten seuraavaksi käy, piristytäänkö. Tästä kirjoittelen myöhemmin lisää, kun katsotaan nyt ensin miten tilanne tästä kehittyy. Tohvelo-poloinen, on hyvin surullista katsella miten se on noin uuvuksissa, raukkapieni. Toivotaan että sen olo pian kohentuu paremmaksi :) Kaikenlaista uutta tässä kokeillaan ruokinnasta aina mielenvirkistyshommiin, josko jostain olisi apua!

Huh, piti olla kaikenlaista muutakin kirjoteltavaa kuulumisista, mutta nyt loppu virta jo iteltäkin :) No eipä tänne sen kummempaa muuten. Muuten on kondiksessa pysytty, nautittu kesästä ja mökkeilemässäkin käyty! Totoakin olen saanut hieman uimaan ja Taavihan nyt kroolaa menemään kuin vanha tekijä. Ens viikolla ois ajatuksena lähtee taas mökille, mikäs sen mukavampaa! :)

Taavin touhuja

Nyt tulee tällainen Taavi-päivitys :)

Taavi on nyt siis osteopaattikäynnin jälkeen ollut ns. “tehohoidossa”, vaikka säännöllisestihän sitä on tähänkin mennessä hierottu. Nyt on ranka suora, mutta lihasjumithan ne siellä edelleen ja niinsanotusti aina vaan kummittelee, joten niitä nyt taas hoidetaan oikeinkin tehokkaasti pois tunnustellen vähän samalla että missä ton selkäasian kanssa mennään. Tuossa talven aikana se oli väliin suht ok, sitten se pamahti aivan jäkkiin ja sitten mentiinkin sinne Laiokselle.. Hieroin sitä pari kertaa kuussa ennen sitä ja oottelin että ranka saadaan suoraksi, jonka jälkeen suunnittelin jo etukäteen tätä superhoitoa. Taavi on siis tällä hetkellä melko tiukalla hierontarytmillä, kahdesti viikossa hieron sen kunnolla läpi, muina päivinä kondista seuraillaan tarkkaan ja venyttelyitä on tullut tehtyä vielä paljon normaalia enemmän.

Tällä hetkellä tilanne on siis se, että koko selkä on jumissa. Laios-reissun jälkeen selkä parani hieman, mutta lihaskireydet tekevät sen että onhan se nyt kipeä eikä siitä mihkään pääse. Ollaan taas aika perustilanteessa, eli itseään hyvin korjaavana ja hoitoon hyvin vastaavana koirana tuo on ottanut suuntaa kohti parempaa, mutta nyt ei tapahdu sellaista muutosta mitä mä olisin odottanut tapahtuvan. Etureidet jäkittää myös aika huolella, perusongelmaa sekin tuolla. Enivei, selän tilanne on sellanen että röntgenkuvaukset odottavat. Onhan se ollut tiedossa jo kauan että tuonkin vien, mutta juu nyt on vielä varmempaa ja toivottavasti saan mahd. pian rahaa siihen tutkimiseen. Saa sitten lisäinfoa tähän tilanteeseen ja pohtia jatkoonkin juttuja erilailla riippuen löytyykö sieltä mitään vaiko ei – pahoin pelkään ensimmäistä vaihtoehtoa.

Sitten iloisempiin aiheisiin! Taavi on käynyt uimassa nyt kesän tullen ja tänään oltiin viimeksi. Onneksi tuo tykkää uida, tosi hyvää liikuntaa sille :) Tänään otimme myös lelun kanssa sellaista treeniä että jätin tuon istuun, kävelin 20-30m päähän pusikoihin ja piilotin lelun. Tulin takaisin vierelle, katsekontakti ja käsky etsi ja sinne läks. Tuo on Taavista ihan sikakivaa! :) Se on vähän hölmö, eikä oikein meinaa aina helpostakaan paikasta ekaks lelua löytää, mut kun hoksaa homman niin kah vaan kun joka kerta sujuu paremmin. Hyvää tekemistä kun tulee samalla tuota paikallaoloa, eteenpäin lähtöö ja sitten etsimistä. Lopuksi vielä pitää pikku “tuuletusrinksojen” jälkeen tuoda lelu mulle nätisti käteen ja luovuttaa käskystä “kiitos”. Toi leluhomma alkaa sujuun jo aika hyvin, siinähän on ollut väliin vaikeuksia. Tässä harjotuksessa on sekin hyvä tuon kannalta, että aina kun tuo lelun mulle käteen niin homma alkaa alusta ja taas pääsee etsiin. Kantsii siis palauttaa! ;)

Tossa onkin hyvää puuhaa Taaville. Mä oon sen kans aika säännöllisen epäsäännöllisesti myös tokoillut ja nytkin me tehdään aina väliin niitä hommia, vaikkakin eeerittäin kevennetysti tällä hetkellä ja varoen kaikkea mikä selkää voisi jumittaa entisestään. Onneksi on myös sellasia juttuja, joita nyt voi tehdä ja mitä toi tekee ihan muutenkin, katsoo vaan että treenit on helppoja, kevyitä ja lyhkäsiä :) Vaan tuo leluetsintä tuntui olevan sen verran hupaisaa puuhaa, että sitä jatketaan ja taidan alkaa sitä kehitteleen ja vähentää entisestään tokon osuutta. Leluhommassa on se etu, että toi on onneksi rauhallinen etsijä eli se ei sinkoile ja sekoile pitkin puskia ja tee mitään kenguruloikkia ja kuperkeikkoja, vaan toimii rauhallisesti, vaikka noin muuten reippaasti eteneekin.

Huomenna menen myös hakeen rimadylit apteekista, läväytän sen pienelle kuurille ja katson vähän mikä on siinäkin vaikutus tähän asiaan. Taavia itseäänhän selkä ei sinällään haittaa – kyllä se väliin jumejaan vähän oireilee, mutta siis noin muuten se liikkuu todella hyvin, hyppii ja pomppii omaa tahtiaan täysin sujuvasti eikä tuollaisissa siis ole mitään ongelmia. Liikkuu mielellään ja on oma virkeä itsensä. Mutta onhan niitä oireita silti, tolla nyt tuskin liikkumis- ja pomppuhaluihin tulee koskaan mitään muutosta, no ehkä sit jos jalat katkee ja pää irtoo :P Joten pienemmät on merkit, selkeestikin, ja niitäkin on oppinut lukeen.

Pipsqueak Nuuskamuikkunen, Toto

Toton kasvattaja Tuija Elomaa nappasi Totosta eilen hyviä kuvia! Olihan se jo aikakin saada Totosta seisomakuva, kun herra on jo päälle 4v ;)